Marko kertoi Facebook-päivityksessä masennuksestaan – ei arvannut, mihin avoimuus johtaisi

Vuonna 2013 Marko Linna , 33, oli valvonut useita öitä putkeen. Jo nuorella iällä hänelle tutuksi tullut masennus oli vienyt voimat, eikä kulissien ylläpitäminen enää onnistunut. Hän päätti kertoa Facebookissa avoimesti, mitä hänelle todella kuului.

Päivityksessä Marko kirjoitti masennuksestaan, menneisyydessään kokemastaan koulukiusaamisesta ja muista elämänsä vaikeista kokemuksista. Hän oli tottunut peittämään pahan olonsa huumorin ja sosiaalisuuden taakse.

”Olin ollut luokan pelle, aina äänessä. Se oli eräänlainen rooli. Päivityksen tekeminen oli minulle tapa riisua kasvoillani ollut maski”, Marko kertoo.

”Hyppäsimme heti syvään päätyyn”

Markon Facebook-päivitys päätyi somea selailevan Miran , 34, silmien eteen.

Hän ja Marko olivat opiskelleet samassa ammattikoulussa. He tiesivät toisensa, mutta eivät olleet juurikaan puhuneet.

Hiljainen ja arka Mira piti äänekästä Markoa komeana, mutta ajatteli tämän olevan melkoinen pelimies ja vitsiniekka, joka ei syvällisistä keskusteluista välittänyt. Marko puolestaan muistelee heittäneensä Miralle ehkä jonkin vitsin saamatta siihen juuri vastausta.

Opintojen jälkeen kaksikon yhteys katkesi. Facebook-kavereiksi he kuitenkin jäivät.

Siksi Mira yllättyi nähdessään Markon avoimen päivityksen. Koulussa tapaamansa iloinen ja ulospäinsuuntautunut nuorukainen paljasti tekstissä puolen, jonka olemassaolosta Mira ei ollut tiennyt.

Kokemus tuntui tutulta. Myös Mira oli sairastanut masennusta nuoresta asti ja joutunut koulukiusatuksi. Hänen äitinsä oli kuollut Miran ollessa nuori, ja vuosien varrelle oli osunut muitakin raskaita kokemuksia.

Mira lähetti Markolle pitkän yksityisviestin. Hän kiitti tätä avoimuudesta ja kertoi sitten oman tarinansa samaan suoraan sävyyn, jollaisella Marko oli päivityksensä kirjoittanut.

”Hyppäsimme heti syvään päätyyn. Kumpikin kertoi toiselle elämänsä rankimmista asioista”, Mira toteaa.

Marko hämmästyi Miran avoimuutta. Keskustelu tuntui kuitenkin heti vaivattomalta, aivan kuin he olisivat tunteneet toisensa paljon paremmin.

”Viestissään Mira heitti kaikki kortit pöytään. Sen jälkeen oli helppo puhua asiasta kuin asiasta”, Marko kuvailee.

Pitkistä ja vakavista viesteistä siirryttiin pian tavallisen arjen jakamiseen. Marko ja Mira kirjoittivat toisilleen, milloin olivat menossa suihkuun tai syömään. Molemmat olivat yksinäisiä, joten puhelimen päässä kulkeva toinen ihminen toi päiviin seuraa.

Viestien sävy muuttui myös flirttailevaksi. Hyvän yön toivotuksessa Mira kehaisi Markoa komistukseksi.

Lue myös : Evelina löysi miehen uskomattomalla tavalla: ”Eihän tuollaista tapahdu kuin elokuvissa”

Yhden päivän kyläilyn sijaan viikon vierailu

Mira asui Turussa ja Marko Kouvolassa. Molemmat olivat masennuksen vuoksi sairauslomalla, joten aikaa oli – mutta rahaa niukasti.

Kun Mira huomasi, että saatavilla olisi edulliset junaliput Markon luo, hän ehdotti tälle tapaamista. Tavallisten kahvitreffien sijasta hän päätti matkustaa Markon luo saman tien viikoksi. Näin liput olisivat edulliset myös palatessa.

Ajatus jännitti kumpaakin. Jos kemiat eivät kohtaisikaan, viikosta voisi tulla hyvin pitkä.

Huoli osoittautui turhaksi. Päivät kuluivat jutellen ja elokuvia katsellen, ja yhdessä oleminen tuntui alusta asti luonnolliselta. Viikko meni nopeasti.

Kun Marko saattoi Miran junalle, kummallakin oli pala kurkussa. Junassa Mira alkoi itkeä. Hän ei olisi halunnut palata yksin kotiinsa.

Vain muutamaa päivää myöhemmin Marko matkusti vuorostaan viikoksi Turkuun. Pian hän ilmoitti muuttavansa Miran luo.

”Se oli sitten menoa”, Marko tiivistää.

Mira ihastui siihen, kuinka täydellisesti Marko tuntui ymmärtävän häntä ja kuinka luontevasti tämä oli hänen tukenaan. Marko puolestaan näki Mirassa hyväsydämisen ihmisen, joka ajatteli muita ja halusi auttaa.

”Hän on kaunis sekä sisältä että ulkoa. Se tunne tuli heti, eikä se ole kaikonnut vuosien varrella mihinkään”, Marko sanoo.

Markon ja Miran suhde eteni nopeasti. © Haastateltavien kotialbumi

Marko kosi sairaalaosastolla

Kaikki heidän ympärillään eivät uskoneet, että kahden masennusta sairastavan suhde voisi kestää. Jotkut tutut pohtivat, kannattiko Miran hyvä lähteä niin nopeasti suhteeseen ihmisen kanssa, jolla oli itselläänkin vaikeaa.

Mira ja Marko eivät nähneet asiaa samalla tavalla. Yhteinen kokemus masennuksesta auttoi heitä ymmärtämään toisiaan ilman pitkiä selityksiä.

”Ystävieni oli vaikea ymmärtää, mitä kävin masennuskausinani läpi, koska heillä ei ollut sellaisista omaa kokemusta. Marko ymmärsi, ja minä ymmärsin häntä”, Mira kertoo.

”Masennus ei ole valinta. Kun sen on itse kokenut, ei sano toiselle, että ota itseäsi niskasta kiinni. Ymmärtää, ettei toinen tee sitä tahallaan”, Mira vielä jatkaa.

Suhteen alkuvaiheessa molempien mieli oli hyvin synkkä. Silti he pystyivät tukemaan toisiaan ja alkoivat vähitellen voida paremmin.

”Luulen, että keskustelumme oli meille molemmille eräänlainen pelastus. Muuten kaikki olisi voinut päättyä paljon pahemmin”, Mira sanoo.

Rakastuminen ei kuitenkaan poistanut masennusta. Noin neljä kuukautta suhteen alkamisen jälkeen Miran vointi huononi niin, että hän joutui sairaalaosastolle.

Mira pelkäsi Markon väsyvän ja lähtevän. Hän sanoi miehelle ääneen, ettei tämä varmaankaan jaksaisi sellaista elämää.

Markon vastaus oli päinvastainen: hän kosi Miraa.

”Marko kysyi, haluaisinko tehdä hänestä maailman onnellisimman miehen. Kosinta tuli aivan puskista”, Mira muistelee.

Markolle päätös oli selvä.

”Tiesin, että halusin olla hänen kanssaan. Ajatuksena oli, että kun elämä olisi paremmassa kunnossa, menisimme naimisiin.”

Pari avioitui vuonna 2016, kymmenen vuotta sitten, jolloin Mira otti Markon sukunimen.

Myöhemmin heidän toiveensa lapsesta toteutui, vaikka matka raskautumiseen oli vuosia pitkä ja raskaus vaikea. Nyt Kaarinassa asuvan perheen arkea ilahduttaa seitsemänvuotias poika.

”Lisäksi mukana pyörii koira”, Mira lisää.

Mira ja Marko viettivät tänä vuonna 10-vuotishääpäivää. Mira on puhunut heidän suhteestaan Instagram-tilillään @miralinna. © Haastateltavien kotialbumi

Kotityöt tehdään voimien mukaan

Mira ja Marko ovat kulkeneet yhdessä läpi masennuskausien, lapsettomuushuolien, vaikean raskauden ja synnytyksen sekä läheisten menetyksien. Kumpikin on hakenut masennukseensa myös ammattiapua omalla tahollaan.

Parisuhteessaan he ovat oppineet tunnistamaan, milloin toinen tarvitsee kuuntelijaa, lepoa tai enemmän tukea. Kotitöitä ja lastenhoitoa ei ole jaettu tiukkojen sääntöjen mukaan.

”Se tekee, kummalla on enemmän voimia. Emme ole riidelleet siitä, miksi toinen ei hoitanut jotakin asiaa. Kaikki on mennyt omalla painollaan”, Mira kertoo.

Molempien mukaan heidän suhteessaan on ollut yllättävän vähän suuria ristiriitoja. Kerran, seurustelun alkuvuosina, he ehtivät yhden päivän ajan ajatella, että suhde oli ohi. Seuraavana päivänä he totesivat, ettei se ollutkaan. Sittemmin epäilyjä ei ole ollut.

Masennus ei ole ollut Markon elämässä enää vuosiin samalla tavalla läsnä kuin suhteen alkuaikoina. Mirallakaan ei ole ollut pitkään aikaan yhtä vaikeita kausia kuin suhteen alussa.

Pariskunta on samaa mieltä siitä, että vaikeat ajat ovat opettaneet puhumaan tunteista ja huomaamaan, kun toisella on vaikeaa – silloinkin, kun kyse ei ole masennuksesta.

Tällaisia tunnetaitoja he haluavat opettaa myös pojalleen.

”Meillä ei ajatella, etteivät pojat saisi itkeä tai näyttää tunteitaan. Haluamme, että hän tietää voivansa kertoa meille mistä tahansa”, Mira sanoo.

Markolle tämä on erityisen tärkeää, sillä hän itse piti nuorena pahan olonsa sisällään, ja se vain pahensi omaa oloa.

”Jos pojallemme tulisi joskus tällaisia pahan olon kokemuksia, haluan, että hän osaisi ja haluaisi puhua niistä.”

Lue myös Kotiliesi.fi : Puoliso häpesi Teijaa niin, ettei edes esitellyt ystävilleen – kun vanha tuttu astui kuvioihin, rakkaus roihahti

”En muuttaisi mitään”

Mira ei halua väittää, että kahden masentuneen suhde onnistuu aina tai että rakkaus yksin parantaa sairauden. Ratkaisevaa on ihmisten yhteensopivuus, hoidon saaminen tarvittaessa ja halu olla toisen tukena.

Miran isä totesi suhteen alkuaikoina, että rakkaus oli parasta lääkettä pariskunnan masennukseen. Mira ajattelee siinä olleen heidän kohdallaan paljon perää: juuri silloin kumpikin tarvitsi ihmisen, joka näki kuoren taakse, tuki vaikealla hetkellä ja jäi vierelle.

”Totuushan on, että ilman masennusta emme todennäköisesti olisi yhdessä. Minä en olisi tehnyt masennuksestani kertovaa päivitystä, eikä Mira ei olisi vastannut minulle kertomalla omista kokemuksistaan”, Marko pohtii.

Tulevaisuudelta kaksikko ei kaipaa suuria muutoksia. He toivovat perheelleen ennen kaikkea terveyttä.

”Olen täydellisen tyytyväinen tähän hetkeen. Meillä on koira, poika, parisuhde ja avioliitto. En muuttaisi mitään”, Marko sanoo.